9. päivä. Junassa Irkutskiin

10.09.2017

Seuraava matkamme yhdeksäs päivä ja sunnuntai alkoi ihan samanlaisena kuin edellinenkin. Maisemat olivat muuttuneet kuitenkin paljon kumpuilevimmiksi ja vuoristoisimmiksi. Ei enää niin yksitoikkoista tasankoa.

Edellisen päivän aikana näkyi aikapaljon viljeltyjä peltoja silmän kantamattomiin. Koneita niissä ei näkynyt , mutta millään pienillä koneilla ei niitä hoideta.

Vatsa tuntui aamuyöstä vielä oudolta, mutta aamulla alkoi helpottamaan. Samanlainen aamupala oli meillä omatoimisesti tarjolla kun edellisenäkin aamuna. Samalainen Elovena ateria myös huomenaamuna, jonka jälkeen jäämme 6:31 (Suomen aikaa) , 11:31 paikallista aikaa Irkutskin asemalla pois. Tätä kirjoittaessa on kello 14 (=+4 h kotimaan ajasta).

Matka jatkuu tunnelmallisesti vanhaan tapaan ja alamme lähestyä Krashnojarskia, noin miljoonan ihmisen kokoinen kaupunki, kertoi pari makuutilaa edempänä sieltä kotoisin oleva noin nelikymppinen mies. Tämä ystävällinen mies on matkalla pojan kanssa ja toi kiitokseksi meille power bankin lainaamisesta Krashnojarskin jääkaappimagnetin. Kiitimme kovin ja hän sanoi samalla ja näytti magnetin kuvaa että siellä on kaunis luonnonpuisto hienoine kallioineen.

Seuraavana Krashnojarsk, jossa junan piti pysähtyä sen asemalle aikataulun mukaisesti 50 minuutiksi, mutta pysähdys kestikin vain 40 min. Syytä ei tiedetä. Oliko edessä ongelmia ja siksi piti lähteä aikaisemmin. Asemalta ostimme täydennystä makuuhyttiimme - tällä kertaa vain vettä, jolla pärjäämme Irkutskiin asti.

Ylitimme suuren Jenisei - joen ... huima näky.  Maailmanmatkaaja sinkoili ikkunasta ikkunaan valokuvia ottamassa ja muuten niin vakavailmeisen vaunuemäntämmekin kasvoille kohosi hyväntahtoinen hymy katsellessaan sitä touhua.

Syy sinkoiluun oli se, että ylitimme Aasian mahtavimpiin ja suurimpiin jokiin kuuluvan Jenisein, joka virtaa Krasnojarskin läpi. Siihen myöhemmin pohjoisemmassa yhtyy Irkutskin läpi virtaava Jenisein haara-joki Angara, joka on Baikalin laskujoki. Näemme sen myöhemmin matkallamme. Maisemat muuttuivat olennaisesti ylitettyämme Jenisein. Maisemat tuovat mieleen Pohjois-Karjalan maisemat, mutta harvempine aluskasvillisuuksineen ja puustoineen. Mäet, kukkulat ja vuoret kohoilevat kuitenkin korkeammalle kuin Pohjois-Karjalassa. Paljaita kallioita ja kiviä täällä ei näy, vaan ne ovat jossakin tuolla maakerroksien alla.

Uralilta itäänpäin poistuu havupuut tyystin maisemista, ne ainakin näin junasta katsottuna palaavat vasta ennen näitä Jenisein seutuja. Ei täällä Jenisein idän puolellakaan niitä juurikaan paljoa ole. Siellä täällä muutama havupuu.

Matka jatkuu nitesevässä ja kolisevassa makuuvaunussa, joka on muuten valmistettu Saksassa. Löysin tyyppikilven sisäänkäynnin rapusta ja nappasin siitä kuvan. Vaunumme tällä etapilla on veturista heti seuraavana. Perässä tuleva vaunu tai vaunut on aitoa venäläistä valmistetta, Tverissä valmistettuja "vagonzavod" tehtaalla. Eipä olla päästy niihin sisälle katsomaan josko jotain "eroavaisuuksia" olisi saksanmaan ja venäjän tuotannossa.

Ylitmme juuri aiemmin Jenisein yhden haarajoen Kanskissa, jonka nimi on Kan. Sekin aika suurikokoinen joki.

Loppuilta meni leppoisasti mm. maisemia katsellen ja syöden kioskeilta ostettuja purkkiruokia, nuudelia ja perunamuusinoppasoppaa. Vatsan vääntelykin on päivänaikana pienentynyt ja loppunut oikeastaan kokonaan iltaa myöden. Näin ollenkin on hývä käydä pian nukkumaan. Juna kolisee ja paukkuu ihan kuin jotakiolisi hajallaan. Rata on välillä niin pomppuinen että tavarat meinaa kaatu pöydällä. No tämä on hyvää vatsalihasjumppaa. Junaan on tullut uutta nuorempaa porukkaa matkustamaan jonnekin kauas. Näillä junillahan "ei pääse kuin kauas".

Tänään on ollut sellainen kuski aamusta asti ratissa, että se on tööttäillyt kokoajan kaikkea. Ei oikein hetkeä etti torvet soisi. Liekö merkkejä kävelijöille, autoille tai joillekin. Aiempi kuski tai kuskit olivat maltillisempi. Jotain koodikieltäkin tuossa tööttäilyssä on.

Tänään tajuttiin ekan kerran miten huussissa oleva hana toimii, aiemmin oltiin pesty säästeliäästi mm. käsiä omilla pullovesillä. Hanassa oli alla joku nappi jota piti painaa. Aika unkeelinen se on.

Nyt ei muuta taas kun nukkumaan kovalle olkipatjalle vanhaan malliin, tulpat korville ja laput silmille... ehkä Pirkon vieressä vielä vähän makoilen ja lämmittelen.

Kuvia päivittelen aina kun datayhteyksiä on saatavilla.