8. Päivä Junassa Irkutskiin

09.09.2017

Junassa ollaan. Pieniä tekniikkaongelmia. Kaksi laturia on rikki, joten läppärihommat saa unohtaa ja todennäköisesti tämän päivitykset kunnes saadaan uusi HPn laturi. Ylijännitettä varmaan joka on rikkonut ne..,... Kaikki muuten ok ja tunnelma hyvä. (Täsmennys edelliseen, ne eivät olleet rikki vaan junan vaunussa on pistorasioissa liian alhainen jännite ja kaikki laturit eivät niissä toimi, toiset toimivat)

Tekniikkaohgelmat takana ja päivitystä matkapäivään liittyen. Päivätän tätä päivää reilun vuorokauden myöhässä Krasnojarkin rautatieasemalla 50 min pysähdyksen aikana. Matkaa meillä junamatkan lähtöpisteeseen Jekaterinburgista on noin 2400 kilometriä. 

Kahdeksas matkapäivän aamu aukeni pilvisenä, mutta kuitenkin kuivana. Lämpöä oli 13 astetta junan kulkiessa tasaisesti tasaisen samoja maisemia. Koivuja ja märkää ja välillä vähän kuivempaa nummea, heinikkoa ja välillä peltoa ympärillä.

Aamupalaksi me söimme kotoa Suomesta mukaan otettuja Elovenan pikakaurapuuropusseja, joita matalalla lautasella sotkimme vaunun vesipannusta saatuun keitettyyn veteen. Kyllähän sitä nälkäinen syö.

Kuva

Eilisestä Jekaterinburgin viimeisestä päivästä lähtien on maha ollut sekaisin ja löysällä. Imodiumia ja Somacia on otettu lääkkeeksi. Näyttää tänä vatsan vääntely jatkuvan seuraavankin päivän. Toivottavasti ei pahemmaksi mene tässä matkan aikana... ei ainakaan tunnu siltä. Olisikonhan paikallisen vatsalääkkeen vähyyttä. Lounaaksi syömme matkalla asemien kojuista ostettuja nuudelikeittoja, leipää ja jogurttia. Matkan aikana juna pysähtelee useimmilla asemilla minuutista tuntiin. Tunnin pysähdyksellä ehii hyvin vetristää kroppaa kävelyllä ja tutustua asemien laitureiden tarjontaan ja tunnelmaan.

Kuva

Tasaisen tylsää ja vähän ajan päästä maisemat alkoivat näyttää kokoajan tutuille, jo aiemmin nähdyille. Paljon oli muutaman metrin korkeudelta poikki katkenneita koivuja pitkin näkemäämme maisemaa. Lisäksi pisti silmään, että hyvin paljon oli alueita, joissa koivut olivat kuolleet pystyyn, koska niistä puuttui kokonaan lehdet, vaikka syksy eitä niitä ollut vielä pois vienyt. Ne katkenneet koivurungot saattoivat ollakin juuri näiden pystyyn kuolleiden puiden seuraava aste. Liekö tällä kuolleiden puiden määrällä syy ja seuraus Siperian saasteisiin , joko vesistön tai ilman kautta tulleina? ei tiedä "ni snajem". Siperiassa ja Jekaterinburgin alueella Uralin kupeessa on vahvaa kaivos ja metalliteollisuutta. Olisikohan täällä tilanne sama kuin Muurmanskin alueella, että luonto kärsii vahvasti kaivosteollisuudesta.

Kuva

Tämän matkaetapin matkaamme II-luokassa, joten ravintolavaunua meillä ei ole käytettävissä , vaan olemme omilla eväillä. Vaunu tarjoaa kuumaa vettä pytystään matkaajille. Vessoja on vaunun molemmissa päissä yksi ja ne ovat varustettu hyvin voimakkailla tuoksuilla, joten niissä ei kauaa viitsi olla tarpeillaan. Makuutilamme on onneksi vain kahdelle, mutta muita makuutiloja pienempi ja ylä ja ala sängyllä. Muut II luokan makuutilat ovat neljälle hengelle ja sinne sattaa tulla kaksin matkaajilla vieraaksi ihan kuka tahansa paikan varannut asemalta kyytiin. Sellainen satunnainen matkaaja on jo muutamiin makuutiloihin tullut.

Pistorasioita laitteiden lataamiseen on hyvin vähän ja siis aiemmin mainitsemani käytäväpistorasia ja kolmiosainen jatkojohtoni on kovassa huudossa. Ihmisiä tulee ovellemme kyselemään onko rasiassa tilaa, vastaamme "pazhalsta" olkaa hyvä. Osa latureista ei toiminut. Varmaan niin epäkuranttia sähköä tarjolla. En saanut läppäriä ladattua koska se ei toiminut, luulin sen menneen rikki jo hotellilla?

Illalla selvisi, että vaunun pistorasioissa on suurimmassa osassa niin alhainen jännite. Se on syy miksi osa latureista ei lähde toimimaan. Niin kävi myös omalle Nokian laturille ja läppärin laturille. Harmittelin asiaa ennen kuin vaunuemäntä tajusi ongelmamme. Hän avuliaasti ohjasi minut ja läppärin latureineen aromikkaaseen vaunun vessaan lataamaan läppäriä ja sanoi että täällä parempi sähkö. No käyhän se näinkin. Oltiin sentään melkein vuorokausi ilman läppärin tarjoamia kirjoitushetkiä.

Maisemia kuvatessa huomaa sen että täällä Siperiassa on huisin paljon sähkölinjoja, etenkin suurjännitteisiä voimalinjoja. Melkein joka kuvaan tulee tolppia tai pylväitä ja tietenkin kun vaunusta vauhdissa kuvaa niin sähköradan pylväitä tulee kuviin ihanniinkuin kiusaksi. Aloin maiseman sijaan ajoittamaan kuvan ottamisen radan sähköpylväisiin, niin niitä ei niin paljoakaan enää näkynyt