3. päivä. Moskovassa

Taas uusi aamu.... ja päivä meni ja iltakirjoitusten aika, mitä päivään kuului?

Päivän tapahtumien kirjoitus ei onnistunut, koska hotellin tai blogisivujen ylläpitäjän yhteydet hidastuivat lähes olemattomiin. Siis palaamme asiaan huomenna jossakin vaiheessa. Kuvat sain liitettyä jotenkin.

Näin Moskovassa olomme kolmas päivä meni.

Hotelli Matreshkassa pimeässä huoneessa hyvin nukutun yön jälkeen vääntäydyimme aamupalalle, joka näytti olevan joka aamu samanlainen ja siis jo tutuksi tullut. Jopa tauluTV:ssä pyöri sama amerikkalaisten hurjapäitten - vapaalaskettelijoiden ja lumilautailijoiden - extreme-filmi. Aamupalan jälkeen päätimme ottaa opiksi edellisestä päivästä ja unohtaa ylimääräiset haahuilut.

Ensimmäiseksi kävimme katsomassa Punaisella torilla ja Kremlin muurilla, josko sinne jo pääsisi lähemmäs, mutta niin ei käynyt: esitysten purkutyöt olivat edelleen meneillään. Niinpä päätimme mennä suoraan katsomaan Kremlin puistoja ja ticket-officea. Jäin itse kuvaamaan muureja ja patsaita, Pirkko meni etukäteen jonottamaan lippuja pitkän jonon perälle. Edellisillasta oppineena saapuessani ticket-officen luokse satuin vilkaisemaan sivuovesta sisälle. Siellä oli kaksi lippuluukkua aivan tyhjänä. Niinpä ostin liput tyhjältä luukulta ja yllätin Pirkon taas kerran nopeudessani ja vilkuttelin hänelle lippuja hänen jonottaessa muiden kanssa lippuja pitkässä jonossa. Siinä yhdessä totesimme, että ihmiset ovat laumaeläimiä ja "tykkäävät jonottaa". Maassa maan tavalla. Hilpeästi suuntasimme kulkumme kohti Kremlin arkkitehtuurisia kohteita.

Tarkan turvatarkastuksen jälkeen kävelimme pitkää siltaluiskaa pitkin pääsisäänkäynnin kaaren läpi tullen Kremlin aukion laitaan. Vili-Vilperttinä painelin kuvaamaan vasemmalle rakennuksen vieressä olevia koristeellisia, vanhoja, 1800-luvun tykkejä ja niiden putkia. Ei aikaakaan, kun vartija vihelteli pilliinsä edempänä ja viittoili meille, että pitäisi siirtyä oikealle muiden turistien sekaan. Tottelimme kiltisti, sillä emme halunneet hankaluuksia. Aasialaisen turistilauman seassa siirryimme pikkuhiljaa edemmäksi.

Kaikkien tuntema tsaarin kello ja kanuuna kauhean isoine kuulineen 1580-luvulta herätti kunnioitusta. Samalla katsastimme monet kuusi Kremlin kirkkoa Arkkienkelin kirkosta alkaen. Koko ajan meitä ja muita vartioivat joka suunnalla olevat vartijat. Olo oli turvallisen tuntuinen kuten muuallakin Moskovassa. Sillä valvovia silmiä piisasi. Seurasimme Kremlin ajoneuvojen pääsisäänkäynnin luona vilkasta liikennettä.

Kremlin alueelta päästyämme menimme maanalaiseen ostoskeskukseen, jonka nimi on "Ohotnyij rjad" eli villisti suomennettuna metsästysrivi? Samassa paikassa olimme olleet edellisenä päivänä. Valitsimme siellä nopeasti myöhäisen lounaspaikan pikaruokatiskeiltä nimeltään "Tshaihana", joka oli itämaiseen viittaavaa ja mautkin sen mukaisia. Olin erittäin tyytyväinen varsinkin tähtianiksella maustettuun keittoon. Sen venäläiset osaavat poikkeuksetta, keittojen teon taidon.

Sieltä lähteissä Pirkko sai taas "pömärin"= naurukohtauksen jostakin minun kommentista tai jutusta johtuen. Ja se oli muuten sen päivän neljäs. Aikaisempina päivinä niitä oli ainakin keskimäärin kolme, en jaksa laskea. Olen ilmeisesti hauska mies, koska naurattaa niin kovin.

kuva

Ihastelimme kauppakeskuksen kalliin näköisiä näyteikkunoita hetken aikaa ja poistuimme maan alta tunneleista Duuman edustalle. Totesin, että täällähän ne päätökset, suuret sellaiset tehdään, tai ainakin nuijitaan. Duuman edustan mustien autojen lukumäärän ihmettelyn jälkeen menimme Bolshoi-teätterin vieressä olevaan, uudempaan Gum-tavarataloon. Sielläkään ei voinut muuta tehdä kuin ihmetellä näytteille asetteluja ja hintoja. Tuli ihan kiusallinen olo siellä rikkaitten keskellä: rouvat shoppailemassa ja yli 100 k€:n maasturit ulkopuolella parkissa tai limut kuljettajien odottaessa rattien takana. Kauppakeskuksesta poistuttaessa oli tyhjä olo, vaikka rahaa ei mennyt ruplaakaan (tuore vaimo ei saanut - kumma kyllä- kolmen sadan euron rintaliivejäkään).

Palasimme tavallisemman rahvaan joukkoon ja lähdimme etsimään kniga-magazinea eli kirjakaupan suuntaista paikkaa, josta voisi ostaa suuren paperisen koko Venäjän käsittävän kartan junamatkaa varten. Siitä olisi kiva seurata, missä milloinkin ollaan menossa, vaikka näitä digitaalihärpäkkeitä on kassit ja taskut täynnä. Emme löytäneet kuitenkaan sitä mitä etsimme.

Suuntasimme kulkumme Punaisen torin läheisille kävelykaduille ja totesimme Punaisen torin olevan edelleen kiinni edellisten päivien heppa- ja marssiesitysten jäljiltä. Pyhän Vasilin katedraalin luo suuntasimme ottamaan muutaman kuvan. Sieltä palattuamme menimme 1890-1893 rakennettuun superhienoon ostosmaailmaan - GUM sekin nimeltään. Siellä nautimme lasit mieluisia juomia kinosalissa eli elokuvateatterin kahvilassa. Siellä jonkin aikaa näyteikkunoita maistellen ja ihmetellen maailman menoa lähdimme etsimään kartta kauppaa.

Alkoi tulla alkuilta ja hämärtää. Lähellä Lubyankan metroaseman sisäänkäyntiä olevasta kukkakaupasta kysyimme kirjakaupan sijaintia. Myyjätär ei valittaen osannut meitä neuvoa. Niinpä pysäytimme paikallisen näköisen pariskunnan kadulla ja he hetken miettimisen jälkeen kertoivat hyvinkin vuolaasti ja auliisti, että vilkkaan kadun toisella puolella olevan suuren rakennuksen takana olevan Biblio globuksen eli "maailman kirjakauppa". Suuntasimme kadun alta sinnepäin ja löysimmekin suuren kaupan, jossa oli kaikkea mahdollista mitä isossa kirjakaupassa voi olla. Saimme sieltä kaksi kattavaa taitettavaa paperista venäjän karttaa hintaan kolme euroa. Olin tyytyväinen. Sitten suuntasimme kohti Matreshkaa ja iltatoimia sekä Moskovasta poislähtöpäivää miettimään.

Tähän on tulossa pieni esittely Moskovan hotellistamme Matreshkasta.

Jatkuu....