19. matkapäivä. Saapuminen Osakaan ja junamatka Nagoyaan (kuvien päivitys kesken)

20.09.2017

Aamu Vladivostokissa

Yhdeksästoista matkapäivä ja Japanin matkan osuus alkoi aikaisella heräämisellä Vladivostokissa ja kello kahdeksan Boutigue Cruise hotellin "respan tiskillä" tarjottavalla aamupalalla. Sen jälkeen vielä pakkaamisen loppuunsaattaminen, huoneiston luovutus ja taksimatka Vladivostokin lentokentälle. Siinä oli aamupäivän touhut lyhyesti.  

Yhden ison matkareppumme jätimme Boutique Hotel Cruiselle, koska palaamme vielä sinne viikon päästä, käytyämme vähän lämpimämmässä, Japanissa ja Havaijilla. Respan "Ljuba" on luvannut pitää siitä oikein hyvää huolta. Luottamus häneen on syntynyt näiden päivien aikana. Hän pitää meistä tosi paljon ja heittää hauskaa huumoria meidän kanssa. Haluaa meidän palaavan mahdollisimman pian. Sanomme Vladivostokille ja Boutigue Hotel Cruiselle heipat reiluksi viikoksi.

Lento Osakaan tehtiin suhteellisen uudella Siperian Airlinesin Airbusin
320-100/200 koneella. Lentokoneessa oli tyylikkäitä lentoemäntiä ja yksi
stuertti. Saimme hyvää ja ystävällistä palvelua. Lennon aikana saimme ilmaisen
jumbokokoisen ruiskolmioleivän ja teetä, kahvia ja mehua. Kylläpä maistuikin
hyvältä tee sitruunan kera ja vahva kahvi. Lento Osakaan kesti kaksi
tuntia ja kaksikymmentä minuuttia. Japanissa on ennusteen mukaan on 28 lämmintä ja puolipilvistä. Lento sujui hienosti ja ajallaan.

Tällä pirtsakan vihreällä Siberian Airlinesin Airbusilla lensimme Osakaan
Tällä pirtsakan vihreällä Siberian Airlinesin Airbusilla lensimme Osakaan

JAPANIN OSAKASSA

Kansai lentokentän terminaalien välinen juna
Kansai lentokentän terminaalien välinen juna

Pääsimme Osakan Kansain lentokentälle, joka oli kooltaan yksi maailman suurimpia. Aluksi siirryimme terminaalista toiseen junalla. Siellä oli selvät opastukset, minne mennä ja maahantulotarkastuksessa alkoi heti hymyilyttää japanilainen terhakkuus, järjestelmällisyys ja pohjoismaiseen jäykkyyteen tottuneesta ehkä meidän mielestä teennäinen iloisuus ja marionettinukkemainen hymyily ja elehtiminen.

Minulle esitettiin maahantulokortin luovutuksen yhteydessä melkoinen kysymyspatteri: Miksi olen Japanissa? Monesko kerta? Mitä aion tehdä? Ja kauanko olette Japanissa? Ja missä yövytte, minne menette? Pirkko pääsi kysymyksittä. Sormenjäljet ja kasvokuvakin siinä samalla meistä otettiin.

Kun saimme muodollisuudet hoidettua ja valtaosa matkustajista meni matkalaukkujen noutopisteeseen, kävelimme suoraan turvatarkastukseen, joka oli muodollisuus. Tämän jälkeen päädyimme suureen aulaan, jossa oli rullaportaita joka suuntaan. Exit-merkintää seuraten löysimme bussi-, taksi- ja junaopasteet. Tarkoituksemme oli etsiytyä JR-junayhtiön tiskille, jotta pääsisimme jatkamaan matkaa Nagoyan kautta Toyota Cityyn, missä meitä odotti majoitus.

Japanista täytyy varata majoitus etukäteen, jotta maahanpääsy onnistuu mutkattomasti. Lentokoneessa täytettävissä maahantulolapuissa kysytään kohdemajoituksen yhteystietoja ja vierailun kestoa. Kellon viisarit piti siirtää näyttämään tuntia myöhemmäksi Vladivostokin aikaa eli Japanissa kello oli 6 tuntia Suomen aikaa edellä, kun Vladivostokissa kello on 7 tuntia Suomen aikaa edellä, vaikka matkustimme itään. Aika hauskaa sinänsä.

Emme olleet sen enempää Japanin osuuteemme valmistautuneet, kuin mitä Baikalilla ja Vladivostokissa sekä junassa näiden välillä olimme tehneet. Olimme aika tietämättömiä Japanin osalta tulevasta. Habarovskissa oli tehty pieni selvitys junamatkoihin liittyen ja se ei ollut muuta kuin Japanin rautateiden JR:n sivuilta löydetystä aikataulusta Osakasta Nagoyaan otettu kuvankaappaus puhelimeen. Sitä ennen tiesimme vain Kymen Matkoilta aiemmin saadun tiedon mukaan että lippuja saa paikan päältä ostettua JR:n lippupisteistä. Eikä niitä tarvitse Suomesta jo ennakkoon hankkia.

Löysimme hyvien lentokentän opasteiden pohjalta helposti sinne JR ticket officeen. Näytimme aiempaa kuvankaappausta haluamastamme reittiaikatauluista JR:n tiskillä. Tiskille meidät oli henkilökohtaisesti opastettu ihka elävän ihmisen toimesta, eikä minkään jonotusnumeroautomaatin jakelemana. Onneksi löytyi yhteistä kieltä puhuva virkailija tiskin takaa. Toimistossa oli erikseen joitakin englanninkielisen palvelun tiskejä, jonne matkustajat "esiseulonnan" jälkeen ohjataan.

Tiskillä oli nuori ystävällinen mieshenkilö, jolle kerroimme, minne haluamme ja näytimme puhelimesta printscreenin, ja tämä nuori mies ymmärsi heti, mitä tahdoimme. Hän tarjosi meille kahta vuoroa aikaisempaa yhteyttä Toyotaan, kuin mitä itse olimme ajatelleet. Samalla ostimme tarvittavat paluumatkan liput muutaman päivän päähän metrolippuja lukuun ottamatta. Metroliput saa kuulemma helposti ostettua asemilta. Hän saatteli meidät matkaan kertoen, että meillä olisi vain kymmenen minuuttia aikaa siirtyä oikean junaterminaaliin ja siellä junan lähtölaiturille.

Viipotimme menemään ja täytyy myöntää, että pienet päät olivat aivan sekaisin. Yritimme löytää opasteiden ja merkkien viidakosta oikeat viitat. Onneksi tikettioffisesta oli suoraan vastapäätä yhteys JR:n terminaaliin. Lisäksi näytimme varmasti hyvin eksyneiltä ja epätietoisilta, sillä virkailija tuli heti meitä auttamaan ja neuvoi, miten lippuniput laitetaan ja missä järjestyksessä portin lukijaan, jotta pääsemme portista läpi.

Kahden portin jälkeen pääsimme laiturille ja näytimme siellä lipun suoraan
asemavirkailijalle, joka osoitti meille oikean junan ja vaunun, joka näytti olevan taaempana ja saimme sen takia pistää juoksuksi, sillä virkailija hoputti meitä ... Juna oli aivan juuri lähdössä. Ehdimme viime tingassa, huh! Heitimme ylävitoset.

Lentokentältä lähtevä Haruka- expressjuna
Lentokentältä lähtevä Haruka- expressjuna
Shinkansen luotijuna
Shinkansen luotijuna

Olimme Japanin ns. normaalissa pikajunassa eli "Haruka Expressissä" Shin Osakan asemalle asti. Tämä kulkee Kansain lentoaseman ja Osakan välistä reittiä. Ehdimme tuskin "kissaa" sanoa, kun olimme jo perillä ja piti vaihtaa junaa sekä terminaalia. Seuraavaksi nousimme Shinkansen luotijunan kyytiin, joka oli todella nopea ja hiljainen. Sillä matkaamme Nagoyaan asti. Emme tiedä, onko Japanissa virallisesti vielä nopeampia junia käytössä, mutta testejä niillä on ainakin tehty. Tämä juna kulki Hiroshiman ja Tokion väliä. Uskoimme, että tämä on nopein, koska meno-paluu lippusettimme maksoi ilman metro- ja paikallisjunalippuja reilu 250 euroa. Pietarista Moskovaan alkureissulla koettu Siemensin valmistama Sapsan tuntui jo hienolta ja nopealta, mutta tämä oli ihan eri maata.

Niin kiire oli ja päät aivan ymmyrkäiset, että emme ehtineet vaihtaa yhtään paikallista valuutta emmekä siis voineet ostaa virvokkeita, joita vaunussa kulkeva tarjoilija kauppasi samalla tarjouluvaunukonseptilla kun lentokoneessa. Tosin tarjoiluvaunu kulki melkein "samaa vauhtia kuin juna", emmekä olisi ehtineet tilata mitään.  Maksuvälineeksi kelpasi vain käteinen tai ehkä jokin japanilaisten oma "muoviraha". Totesimme, että Japanissa täytyy olla todella nopea, jotta saa tarpeellisen palvelun sekä käteistä mukana. Rahanvaihtoautomaatteja emme siinä vaiheessa olleet nähneet tai ehtineet nähdä missään.

Päästyämme huikean nopealla luotijunalla Nagoyaan, oli seuraavaan vaihtoon vähän pitempi aika, jopa yli 10 minuuttia paikalliseen pikkujunaan, joka veisi meidät Tsurumain asemalle. Sieltä lähti sininen metrolinja. Mutta jippii! Löysimme aseman sisäänpääsyporttien vierestä ja lippuautomaatteja vastapäätä pankkiautomaatin ... ATM!!! Nostimme sieltä alkuun 10 000 jeniä, jonka luulimme rupliin tottuneina riittävän pitkään. Saimme niillä rahoilla ostettua ystävällisen, hyvää englantia puhuvan virkailijan avustuksella ensimmäistä kertaa liput metroon. Mainittakoon erikseen, että emme missään vaiheessa ehtineet itse pyytää apua, vaan meille tarjottiin heti apua kyselemättä. Olimme siitä vähän hämillämme.

Metrossa tunnelma olikin jo vähän tutumpi. Silti totesimme yhteen ääneen kärsivämme ensimmäistä kertaa kulttuurisokista, kirjaimellisesti. Tulkitsimme metrokartasta, että meillä olisi vielä yksi vaihto edestä ja jäimme pois sinisen viivan viimeisellä asemalla, ja luulimme olevamme pääteasemalla. Kun muita ihmisiä ei metrosta sillä asemalla pois noussut, ajattelimme pikaisesti, että tämähän jatkaa matkaa eteenpäin mustaa reittiviirua pitkin ja olimme samassa hetkessä metrossa takaisin. Kävimme vain tuulettumassa, heh😊. Totesin siinä Pirkolle, että taitaa musta viiru tarkoittaa sitä, että menemme tämän aseman jälkeen maan pinnalle - ja niin kävikin!

Mietimme metrossa ollessamme, kuinkahan löydämme hotellille, kun ulkona oli jo aivan pimeää ja Japaniin tullessamme ei mikään liittymä mennyt verkkoon Pirkon Saunalahtea lukuun ottamatta. Meillä ei ollut karttaa, joka olisi voinut toimia puhelimessa off-linena eikä karttaa ollut paperisenakaan tulostettu etukäteen mukaan tai saatu mistään. Ainut apu oli aiemmin netistä napattu googlen kartasta otettu valokuva puhelimeen.

Ilmansuunnista ei ollut tietoa. Metrossa kysyin nuorelta naiselta englanniksi, joka oli seurannut meidän orpoilua vähän aikaa, että kuinka löytäisimme osoittamaani hotellin osoitteeseen. Nainen osasi valitettavan vähän englantia, mutta selvisimme hienosti elekielellä sekä naisen puhelimen google-kartan avulla. Kiitimme häntä kumartamalla ja kumartelimme vielä uudelleen tämän kumartaessa ennen poistumistaan metrosta, meidän jatkaessa matkaa.

Metro saapui Toyotashi eli pääteasemalle, missä hyppäsimme kyydistä. Metroasema oli katetun ostoskeskuksen yhteydessä.  Loppumatkan ajan huomasimme, miten nuori poika seurasi vuorostaan ihmettelyämme. Hän seurasi melko tiiviisti kannoillamme ulos metrosta ja kuinka ollakaan, pelastava enkeli kun oli, tarjosi meille apuaan. Hänkään ei juuri osannut englantia. Google-kääntäjä oli apuna kommunikoinnissa. Poikakulta olisi jopa tarjoutunut jalkaisin saattamaan meidät kahden kilometrin päähän hotelliimme. Päästimme pojan kuitenkin pälkähästä ja sanoimme ottavamme taksin.

Ensin piti hoitaa pois kiljuva nälkämme. Olimme siinä määrin väsyneitä, että tavoistamme poiketen, suuntasimme kadun yli McDonaldsiin. Tarkoitus oli käydä sen jälkeen vielä kaupassa. Vatsat saatiin kansainvälistä roskaruokaa täyteen. Emme varmaan kumpikaan olleet syöneet pitkään aikaan hampurilaista, Pirkko ei kymmeneen vuoteen! Tämän jälkeen pyrimme kohti kauppaa.

Silloin valkeni totuus, että kaikki kaupat menevät seiskalta jo kiinni - törmäsimme vain sulkeutuviin kauppojen oviin. Pirkko jäi laukkujen kanssa parkkiin katokseen, samaan aikaan oli alkanut sataakin. Minä yritin löytää auki olevaa kauppaa, mutta turhaan. Siitä harmistuneena nappasin Pirkon kasseinemme ja
menimme taksiasemalle.

Näytin taas screenshotti-kuvaa puhelimesta hotellin booking.com varauksen yhteystiedoista. Joku alueella useista taksikuskeista osasi englantia ja auttoi ensimmäisen taksin kuljettaja yhteisen ymmärryksemme löytymisessä. Japanilaiset taksit ovat pääasiassa vanhoihin "rungollisiin" 80-luvun Toyota Crowneihin pohjautuvia nykyaikaisversioita. Kuljettajan ja matkustajien välissä on muovinen väliseinä ja auto on muutoin pitsien koristeleman sisustuksen muodossa. Moottorit ovat yleensä perusrivi-nelosmoottoreita.

Nopean ja tasaisen kyydin päätteeksi totesimme, että taksilla ajelu ei ole erityisen halpaa "Jaapponiassa". Hotellin respassa meitä odotti seuraava yllätys. Alkoi "näytelmä"... kaksi miestä kuin suoraan nukketeatterista kumartelivat ja ilmeilivät meille ystävälliseen sävyyn. He lausuivat japanilaisia tervetulolauseita useaan kertaan. Oli siinä tottumattomilla pokassa pitelemistä. Kohteliaasti kuitenkin kumartelimme takaisin. Selvästi miehet kyllä tiesivät, mistä olemme tulossa ja keitä olemme.

Kysyin samalla löytyisikö hotellista lainaksi sähköpistorasioiden adapteria, jolla voisin kytkeä eurostandardin laitteita Japanin alemman 110 Voltin verkkoon. Useita kappaleita esitellen totesin, että ei ole sopivaa. Miehet olivat kuin sätkynukkeja yrittäessään meitä hyväntahtoisesti auttaa.

Onnistuminen ja hyvä asiakaspalvelu on japanilaisille kunnia-asia. Koska hotellista ei sopivaa löytynyt, miehet neuvoivat, mistä sellaisen löytäisin ja tilasivat taksinkin valmiiksi. Ei muuta kuin taksin kyytiin ja adaptereja ostamaan.

Tulipahan taas kiire! Oli vain 20 minuuttia aikaa ennen kuin elektroniikkaa myyvä kauppa menisi kiinni, halusimmehan ehtiä vielä ruokakauppaankin. Sain adapterit (2 kpl), mutta kalliiksi ne tuli, vaikka sain ostettua ne verovapaasti. Taksi maksoi kolminkertaisen hinnan adapterein verrattuna, adaptereihin kului vain 15 egeä.

Sain adapterit ja ehdimme kauppaankin vielä ennen sen sulkeutumista. Lopulta pääsimme siitä hotellihuoneeseen oikeasti hengähtämään. Tuntui kuin koko päivän olisimme olleet jatkuvasti myöhässä paikalliseen "kellotaajuuteen". Olipahan melkoinen rupeama!

Respassa oli näköjään tapana kysyä seuraavan aamun aamupalatoive ja kellonaika sekä se, että tarjoiltaisiinko se huoneeseen vai kävisimmekö itse ruokasalissa sen syömässä. Hotellihuoneesta löytyvä japanilainen vessanpönttö oli monia toimintoja käsittävä luxus-pönttö, minulle sellainen oli tullut jo tutuksi muutaman vuoden takaiselta Kiinaan, mutta Pirkko sai taas uutta ihmeteltävää, onneksi on sopeutuvaista sorttia. ...ja vähän ajan kuluttua halusi kotiimme samanlaisen.

Vääntäydyimme pian rättiväsyneinä nukkumaan, jotta jaksaisimme kohdata seuraavan päivän haasteet. Aamupalakin oli sovittu puoli ysiksi.

-------------------

Kaikki meni loppujen lopuksi pienistä kommelluksista huolimatta hyvin. Olimme hengissä ja pääsimme hotellille. Oli junamatkojen junamatka. Jos Trans Siberianilla ei ole kiire minneen, niin täällä on vauhti ihan toista. Olipahan kokemus ja taas muutamissa asioissa viisastuttiin.

Huomiselle päivälle on  povattu 25 astetta lämmintä ja aurinkoa. Kiva.


Lyhyt Japani-infon oppimäärä linkistä: https://www.japaninmatka.info/