18. päivä. Toinen päivä Vladivostokissa, yllätyksien päivä

Päivän suunnitelma:

Toisena päivänä Vladivostokissa aiomme mennä paikallisbussilla kaupungin kaakkoispuolella olevalle "Venäläiselle saarelle" suurten siltojen kautta katsomaan mitä kuvissa niin upea Okeanarium tarjoaa, siellä pitäisi olla kaikkea mereen, veteen ja maapallon syntyyn liittyen. Katsotaan muitakin nähtävyyksiä, jos ehditään. Yritetään ottaa päivä myös lomaillen. Katsotaan miten käy?

--------------------------------------------------------------------------------------Hupsista heijaa!     Kylläpäs tämä päiväkin sujahti nopeasti ja hyvinkin vaihtelevissa merkeissä... Aamuhan alkoi niin kuin monet muutkin, aamupalalla. Meillä aamupalatoiminta oli harvinaisen tehokas. Söimme sen baarijakkaroilla istuen hotellimme vastaanotossa hotellivirkailija "Ljuba"n tiskillä. Saimme omat tarjottimet, joihin oli katettu sievästi pieni aamupala.

Seuraa meille toistemme lisäksi piti hotellivirkailija itse. Selvitimme samalla hänen kanssaan tulevan päivämme suunnitelmaan liittyviä asioita, saaden häneltä arvokasta tietoa aukioloajoista, yleisestä liikenteestä sekä huomisen kyydeistä lentokentälle. Ljuba jouhevasti meille asioita netistä keräillen kertoi. Erittäin ystävällistä ja hyvää palvelua - olimme aivan otettuja! Pakko oli taas syödä paikallinen kermatoffeekaramelli (vrt. meidän Omar), niin kovasti kun Ljuba meille sitä "tyrkytti".

Tarkoituksemme oli ehtiä Okeanariumiin menevään paikalliseen bussiin nro 63, joka lähti klo 12 aivan hotellimme alapuolella olevalta bussien Majak-nimiseltä päätepysäkiltä. Ja ehdittiinhän me! Itse asiassa bussi lähti 10 minsaa myöhemmin kuin mitä hotellimme ystävällinen naisihminen oli netistä meille selvittänyt. Bussikuski alkoi kyselemään, olemmeko turisteja ja mistä päin. "Finljandija" oli tietty vastauksemme, johon lisämausteena maailmanmatkaaja tokaisi "hokkeij, rally, formula" saaden kuskin hymyilemään leveästi sekä sanomaa selvästi: "Aa - Suomi"! Olimme toistamiseen aivan otettuja.

Matka sujui mukavissa tunnelmissa, olimmehan menossa Okeanariumiin toiselle puolelle kaupunkia, isolle saarelle ja kanssamatkustajamme hymyilivät meille ystävällisesti, vaikka bussi täyttyi nopeasti ja tunnelma oli tiivis. Vielä löytyy kohteliaisuutta tästä maailmasta, kun nuoret herrat antoivat paikkansa ladyille ja vanhemmille ihmisille. Bussi vastasi oikeastaan meilläpäin ns. palvelulinjaa ja oli siis iso VW:n transporter. Matkan hinta on nähtävästi 21 rbl/hlö oli matkan pituus mikä hyvänsä kaupungin sisällä ja maksetaan yleensä vasta bussista poistuttaessa. Bussin etu- ja takaovista voi sekä tulla kyytiin, että poistua kyydistä. Myös kohteliaimmat kuskit ottavat ruuhka-aikana kyytiin "ostanovkien" väliltäkin. Kuulostaa sekasortoiselta, mutta toimii erittäin joustavasti.

Kuvia tuli napattua kaupunkimaisemasta ja jippii! Nyt päästiin upeille silloillekin ihan autolla ja äimistelemään niitä. Ensin ajelimme "Golden Hornista" ja sitten  "Ruskkij mostista" (kts. Vladivostokin sillat). Sillat olivat nelikaistaisia. Ruskiij oli niistä pitempi, toistaiseksi maailman pisin ja sen "köydet" oli maalattu Venäjän lipun värein. Silloilla ei ole jalkakäytäviä tai yleensäkään huomioitu kevyttä liikennettä.

Matkamme Okeanariumin valtamerinäyttelyyn kesti tunnin. Meno oli hidasta osin tietöiden aiheuttamien ruuhkien vuoksi. Perille päästyämme menimme onnettomat (miksi niin, selviää teille myöhemmin) kysymään / varmistamaan kuljettajalta, mihin aikaan bussi nro 63 menee takaisin lähtöpisteeseemme. Toki muillakin pääsee, mutta 63 on siitä mukava, että välissä ei tarvitse suorittaa vaihtoja, vaan sillä pääsee suoraan majapaikkaan.

Matka Okeanariumin päätepysäkiltä varsinaiseen näyttelymestaan oli vielä kilometrin kävelemisen päässä. Jalkakäytävän viereisillä nurmikoilla oli kylttejä, jotka kielsivät kävelemästä niillä. Varoitettiinpa yhdessä kyltissä käärmeistäkin. Mikäs siinä aurinkoisessa yli +20 asteen lämpötilassa oli kävellä.

Saimme takaisin päin tullessa selville, että parkkipaikalta ja bussien päätepysäkiltä oli järjestetty myös keräilykyyti Okeanariumin omalla lentokenttäbussia vastaavalla linjurilla.

Selkeästi Okenariumiin opastetun reitin aikana ihmettelimme piha-alueen hienoutta ja viimeistelyä meriaiheisilla rakennelmilla ja eliöiden näköisveistoksilla. Ihmettelyn päätteeksi kävimme ostamassa liput sekä näyttelyyn että delfinaarion esitykseen yhteishintaan 800 rbl/hlö. Sisällä saa käyttää aikaa tarvitsemansa määrän, mutta jos sisältä poistuu, sinne ei ole pääsyä enää takaisin muuten kuin maksamalla uuden lipun hinnan.

Paikka oli/on uusi, siisti ja erittäin hyvin tehty, mielenkiintoinen ja tarjoaa koko perheelle taatusti nähtävää. Olimme jo aulassa jälleen vaikuttuneita. Tästä olikin tulossa vaikuttava päivä! Näyttely oli järjestetty neljässä kerroksessa niin, että se alkoi meren ja maapallon synnystä kertovalla multimediaesityksellä, jatkuen kaikki historian kaudet läpi. Näyttelyä on ehkä turha sanoin tässä sen enempää kuvata, muuten kuin että se on upein, mitä ikinä on vastaavia nähty.

Annetaan kuvien kertoa itse. Kuvia on paljon, mutta ne eivät ole kaikki aivan teräviä johtuen näyttelytilojen valaistuksesta ja lasipintojen peilaamisesta. Näyttelyn kierrettyämme siirryimme delfinaarioon jossa alkoi kolmen vartin huikea esitys taidokkaiden merenelävien toimittamana. Huikea oli myös vatsalihaksia hoitajan kanssa kilpaa vetävä merinorsu, josta saatiin hyvä video.

Söimme pikasafkat esityksen päätyttyä ja valuimme kiireettä bussille sen aikataulun mukaisesti, jonka olimme saaneet kuljettajalta. Pian selvisi, että olisi pitänyt uskoa hotellivirkailija Ljubaa ja hänen netistä meille kaivamiaan aikoja. Odottamaamme bussia ja sitä seuraavakaan ei tullut - bussiaikataulua oli harvennettu. Kysyimme toiselta bussikuskilta asiasta ja hän sanoi, että myös hänen bussissaan pääsisimme "vokzalille" asti. Niinpä teimme päätöksen ja hyppäsimme kyytiin.

Bussi tuli niin täyteen, että vertaus "sillit suolassa" on erittäin tilannetta kuvaava. Kauko-idän alueen yliopistolta, joka oli saarella tulvahti älyttömästi nuoria opiskelijoita bussin täydeltä seuraksemme ja bussin täytti iloinen puheensorina. Katselimme jo bussille kävellessämme, että taivas alkoi muuttua uhkaavan väriseksi ja salamointia ja ukkosen ääntä ilmeni kaupungin suunnalta.

Veikkasimme, että hotellilla päin olisi odotettavissa kova ukkosmyrsky, sillä siihen malliin siellä päin jyrisi ja salamoi. Matka junnasi hitaasti ja sen aikana alkoi sataa ja salamat leimusivat. Hokasimme yhtäkkiä, että bussi ei kääntynytkään asemalle, vaan jatkoi aivan eri suuntaan. Ehkä se hieman kiertäen sinne menisi? Jokunen matkustaja oli ilmeisesti samasta asiasta vihainen ja hyppäsi pois pysäkillä... ja mekin päätimme hypätä kesken matkaa pois ja jatkaa matkaa patikoiden ajatuksena ottaa taksi alle.

Aluksi satoi aivan hiljaa, sitten huomasimme olevamme keskellä trooppista sadetta, ukkosmyrskyä ja elämämme pahinta rajuilmaa. Salamoita löi kaikkialla ja hetkellisesti meitä jopa pelotti kovin, sillä läheiseen radiomastoon löi salama ja kipinät sen kuin sinkoilivat sieltä alas. Vuorilta alaspäin suuntaavat kadut muuttuivat joiksi, niin paljon satoi ja vesi virtasi "jokina" kohti alamäkeä. Välillä kahlasimme melkein polvia myöten vedessä ja tuntui siltä, että vesi veisi mennessään - ainakin Pirkosta, josta piti pitää kovasti kiinni.

Yritimme suojella kaikkia kastumiselta arkaa kuten kännyköitä ja lompakkoa. Pirkko piti takkiaan pään päällä. Onneksi reppu piti vettä kohtalaisen hyvin. Sateenvarjoja meillä ei tietenkään ollut mukana, koska sääennuste näytti pelkkää poutasäätä. Teimme tässä säässä myös kunniakierroksen, kun hieman harhauduimme pari korttelia sivuun reitiltä. Tulihan nähtyä Vladivostokin Dynamon jalkapalloareena (sikäli kun matkamies sitä nyt näki sumenneiden silmälasiensa takaa, tämä Pirkon kommentti).

Vaihteeksi ilahduimme, kun satuimme samaan aikaan pysäkille bussi nro 62:den kanssa, joka siis aiempien huomioidemme mukaan suuntasi majakalle, hotellimme juurelle. Varmistimme asian myös kuljettajalta. Ja sinne oikeaan suuntaanhan se lähti onneksemme menemään. Huokaisimme vettä valuen helpotuksesta, sillä oikein perinteisessä venäläisessä bussissa olikin tunnelman lisäksi lämmintä. Ulkoilma oli viilentynyt sateen vuoksi useita asteita ja patikoidessamme kaatosateessa tuli matkalla ensimmäistä kertaa tosi kylmä.

Päästyämme hotellille pistimme kylpyammeeseen valumaan kuumat vedet, sitten joimme kuumat tsaikat ja vedimme villasukat jalkaan. Aloimme suunnitella seuraavaa päivää ja Japaniin suuntaamista. Kuivattelimme vettä valuvia vaatteitamme ja reppua hiustenkuivaajan avulla. 

Olipahan vaikuttava päivä!

Päätimme päivämme japanin kielen opiskelulla eli teillekin sinne Suomeen sanomalla "domo arigato gosaimasu" = kiitos tästä tapaamisesta! Näihin tunnelmiin ja kuviin päätämme tämän päivän. 

Täällä Venäjä ja Vladivostok. Spakoinoi nochi !

Alla kartta hotellimme sijainnista. Kirjoitus hetkellä oli Googlen street view on sen verran vanha, vuodelta 2012, että hotelliamme ja paljoakaan muuta alueella ei  siinä näy. Alue on rakennettu monelta osin uudelleen sen jälkeen.