17. päivä. Saavumme Vladivostokiin
Päivän ajatuksia
Tällä päivämäärällä saavumme retkemme isoon välitavoitteeseen ja pitkäaikainen haave toteutuu. On ollut hieno reissu matkustaa junalla yli 10 000 km, miltei kolmannes pallon ympäri ja käydä useissa erilaisissa kaupungeissa. Lisäksi tähän asti on ollut mukava olla suomalainen, koska meitä on täällä kohdeltu hyvin ja olemme kansana arvostettuja. Katsotaan mitä Vladi tuo tullessaan.
----------------------------
Heräsimme junassa aikaisin, sillä aamupalaa tarjoiltiin vielä ennen Trans Siberianin saapumista Vladivostokin pääteasemalle. Söimme omeletit tuoremehun ja leikkelelautasen saattelemana. Ne olivat ihan maukkaita. Aamu oli sumuinen ja selkeni vasta perille saavuttuamme. Täällä maailman kolkassa on tähän aikaan vuodesta jo yölämpötilat lähellä nollaa vaikka päivällä olisikin 25 astetta lämmintä. Matkan aikana huomasimme käytännössä hyvin sen miten Siperiassa todellakin on isot erot yö- ja päivälämpötiloissa.
Loppumatka pääteasemalle meni madellen hitaasti teollisuusalueita ja asuntoalueita ohittaen. Samalla vielä ihailimme hienon deluxe vaunun olemusta ja fiilinkiä. Saimme todellakin matkustaa ihan omassa vaunussa ilman ketään muita henkilökuntaa lukuun ottamatta. Palvelu pelasi privaatisti.
Kamat kasaan ja hetkenpäästä saavuimme asemalle. Outo herkkä tunne alkoi vallata minut kun aloin nähdä ikkunasta nettisivuilta tuttuja asemarakennuksia. Siis olemme perillä Siperian radan päätepysäkillä. Vaunusta ulos astuttuani minut valtasi herkkä olotila... Se kesti hetken ja totesin useaan otteeseen ääneen ... Hei, Me olemme täällä!!!
Asema-alueella kävellessämme ja ihmetellessämme sen hienoutta ja siisteyttä kohti oletettua oikeaa suuntaa monumentille. Meillä ei ollut asemalla kiire minneen, sillä saamme huoneemme hotellista todennäköisesti vasta iltapäivällä ja kello oli vasta aamu kahdeksan. Olimme edelleen, tai etenkin minä osin hämilläni siitä missä olen tai missä ollaan, siirryimme rauhallisesti pääteaseman monumentille, 9288 kilometripylväälle.
Kun tämä pylväs alkoi livenä näkymään tunnetila herkistyi. Oli herkkä hetki ja vaimokin sen huomasi. Halasimme. Me tehtiin se matka, vaikka ihan hullulta ajatukselta se jossakin vaiheessa tuntui ja osa kaveripiiristä sekä sukulaisista matkan ja järkevyyttä kyseenalaisti. Kaikkea ei voi aina järkevyydellä mitata.
Voin sanoa ihan rehellisesti suoraan, että tällä tavalla pysähdellen muutamiksi päiviksi eri kaupungeissa tuo pitkä junamatka halki Siperian ei ole mikään uuvuttava tai epämiellyttävä. Mutta paikallista kieltä on hyvä osata edes vähän, sillä englannilla ei pärjää monessakaan paikassa. Junassa ei oikeastaan muut, kun matkustajat puhuneet englannin kieltä. Kaupunkien hotelleissa pärjää enkulla yleensä hyvin.
Jäimme ottamaan monumentille kuvia etelä- korealaisten matkaseuralaistemme kanssa. Heidän lähdettyään kiireisellä aikataululla eteenpäin olimme ihan kahden koko aseman piha-alueella. Sekin oli jotenkin hämmentävää. "Halasin pylvästä", kuten olen tässä blokissa luvannutkin.
Olimme asema-alueella varmaan kolmisen varttia, jonka jälkeen siirryimme taksiaseman luokse ja ajattelimme mennä hotellillemme viemään kamppeemme ja odottamaan huoneen saamista klo 14 aikaan. Taksin saimme ja se maksoi kohtuullisen 300 rbl neljän ja puolen kilometrin matkalta.
Boutique Hotel Cruiselle päästyämme tapasimme aluksi hieman happaman oloisen naishenkilön respassa reput selässä seistessämme. Hän kysyi, ketäs me olemme? Sanoimme, että meillä on huone täältä varattu ja olemme Suomesta. Samalla kun laitoin passit tiskille, niin tuli hymy ja ääni muuttui kellossa, te olette Suomesta! Taas koimme sen, että suomalaisista pidetään.
Saimmekin huoneen heti ja kello oli vasta kymmenen aamulla. Hienoa. Respan naishenkilö esitteli iloisesti meille paikat huoneistomme 13 kerroksessa. Se olikin oikea kaksio kaikilla mausteilla ja hienoilla kaupunkiin ja merelle suuntautuneilla parveke näköaloilla. Vau. Täällä kaksi yötä vietämme. Ajattelimme heti pistää pyykit pyörimään koneeseen ja ottaa pienet päikkärit, ennen kuin lähdemme kävellen parin kilometrin päähän katsomaan jo ennakkoon netistä katselmoitua kaupungin etelä-särkkää ja majakkaa. Ei niistä päikkäreistä minun osalta oikein tullut mitään.
Kello alkoi olla iltapäivän puolella ja olimme siirtyneet ulkoiluvarustuksessa pihalle. Etelän suuntaan särkälle ja majakalle kävellessä tuli välillä Kreikan tai Kroatian maisemat mieleen, sama myös rakentamisen ja liikennekulttuurin osalta.
Mitään asemakaavaa ei täällä tunnu olevan ja teitä risteää sieltä täältä sekä sinne tänne. Rantaa päästyämme sinne oli rakennettu erilaisia pikaruokakojuja ja ihan seafood-ravintola, jossa isossa akvaariossa, jossa oli jättimäisiä kuningasrapuja, yli puolimetrisiä sekä erilaisia simpukoita ja muita äyriäisiä.
Majakalle kuljettiin ensin pientä kannasta pitkin voimajohtopylvään perustukselle, jonne pääsi isolla maasturilla. Sen jälkeen loppumatka kuljettiin särkkää pitkin, jossa oli kaikenkokoista kiveä. Särkkä madaltui majakan puoleisesta päästä, joten kengät ja sukat oli riisuttava ja kahlata loppumatka itse asiassa hyvinkin lämpimässä Japanin meren Itä-Bosborinsalmen vedessä. Särkältä ja majakalta näkyi hienosti Russkij Most-silta (Venäläinen silta), joka on maailman pitkä jännevälisin vinoköysisilta sekä kaupungin keskustan suunnasta Golden Horn -sillan (Zolotoy Rog ) köydet ja pylonit.
Majakka on Vladivostokin mantereen lounaisimman niemen kärjessä. Samalla niemellä on meidän hotellimme, josta on matkaa keskustaan vajaa viisi kilometriä.
Majakalta tultuamme söimme kevyesti ja lähdimme patikoimaan keskustaa kohden. Kilometrin käveltyämme päätimme kokeilla paikallista bussiliikenteen palvelua, se maksoi 21 rbl henkilöltä. Bussi jumiutui ruuhkaan ja ihmisiä alkoi hypätä bussista kadulle. Jäimme kuitenkin vähäksi aikaa istumaan, mutta päätimme itsekin lähteä pois dieselinkatkuisesta, paikallaan seisovasta bussista. Kävelimme rautatieasemalle, jossa ihailimme sisäpuolista kauneutta - on joskus viitsitty tehdä ja rakentaa yksityiskohtaisen tarkasti kaikki kattomaalauksia myöten. Asema on rakennettu samaan aikaan kuin Siperian rata valmistui eli 1900-luvun alussa ja kunto on kuin uusi.
Rautatieasemalta kävelimme pikaisesti laivaterminaalin kautta satamaan ja kohti Golden Horn-siltaa (Zolotoy Rog ). Satama-alueella pompittiin ja hypittiin välillä radan yli ja taas ajoradan reunalta toiselle jalkakäytävälle. Pääsimme suuren sillan alapuolelle ja lähdimme siitä kapuamaan katuja ylöspäin etsien sillan alkulähdettä.
Pirkolle tuli kauhea nälkä ja poikkesimme hyvään country tyyppiseen ruokapaikkaan sivukadulle, jossa taas hyvä palvelu sekä ruoka hintalaatusuhteeltaan. Vatsat täynnä kiipesimme katuja edelleen ylöspäin ja löysimme näköalapaikan. Kaupunki levittäytyi sieltä valomerenä eteemme. Haasteellista oli kävellä ilman katuvaloja jo pimenneessä illassa venäläisiä jalkakäytäviä pitkin, joissa välillä törröttää milloin mitäkin raudanpätkää tai pari porrasta kuopista ja puuttuvista laatoista puhumattakaan.
Selvisimme siitäkin katkomatta koipia ja laskeuduimme katuja alas. Totesimme yksimielisesti, että tänään käveltiin paljon - jalat alkoivat väsyneinä tykyttää. Suuntasimme "vokzalille" takaisin ja päätimme ottaa taksin hotellille, koska bussiasemalla juna-aseman edessä ei näkynyt meille päin menevää bussia nro 62.
Odotimme taksia tyhjällä taksiasemalla hetken, kunnes saimme asemalle palaavan taksin napattua. Poikkeuksena tässä taksissa oli mittari, jonka kuljettaja napsautti päälle - ilmeisesti koska ei tiennyt ihan tarkalleen, missä hotellimme sijaitsi. Yllättäen kyyti tulikin halvemmaksi kuin aiemmin könttäsummana sovittu taksihinta, nyt hinta perustui taksimittariin.
Tyytyväisinä menimme hotelliin ja selvitimme aamupalan, jonka ajankohdan saimme itse päättää. Saamme apua virkailijoilta myös tulevien lentokenttäkyytien järjestämiseen. Saapa siis nähdä, mitä meille yksilöllisesti aamupalalla tarjotaan.
Päivä on kaikin puolin onnistunut ja se, että saimme huoneen jo aamu kymmeneltä pidensi tavallaan päivää. Tai ainakin tuntui siltä. Nyt unta nuppiin täällä päässä.
Tulevia suunnitelmia:
Vietämme pari yötä Vladivostokissa, josta
lennämme Japaniin ja Hawaijille. Palaamme samaa reittä, takaisin
Vladivostokiin, Boutique Hotel Cruiselle yhdeksi yöksi, josta taasen jatkamme
lentäen Moskovaan. Hotellin henkilökunta lupasi säilyttää ylimääräiset matkatavaramme hotellilla, kunnes palaamme, sillä emme tarvitse lämpöiseen Japaniin ja Hawaijille kaikkea vaate- ja kenkäarsenaaliamme.