16. päivä. Habarovskissa ja illalla junalla kohti Vladivostokia

Sunnuntaipäivä kierrellään hotellin luovutuksen jälkeen Habarovskin nähtävyyksissä ja illalla 20:10 paikallista aikaa (14:10 Moskovan ja Suomen aikaa) junalla numero 006EA kohti Vladivostokia. Matka kestää 11 tuntia ja 20 minuuttia. Nukumme siis yömme junassa. Meillä on deluxe luokan kyyti vaunussa 18... saa nähdä millainen kyyti se on?

Nyt ollaan junassa menossa eteenpäin, istutaan hienossa luxury "hytissä" oma suihku ja vessa ja henkilökohtainen tarjoilija täyttämässä toiveitamme. Pintamateriaaleina on paljon puuta. Samalla kirjoitan päivän tapahtumia. Julkaisu riippuu yhteyksien toimivuudesta. Katsotaan kuinka käy.

Eilen illalla kävimme vielä yhdentoista aikaan iltakävelyllä ja lataamassa paikallisen kaupan tuulikaapissa lisää prepaid saldoa. Samalla bongasimme siistin kaupan, jossa kaikki oli tiptop siististi. Ostimme sieltä iltapalatarveaineita. Alakerran diskon jumputus loppui puoli yhdeltä, jonka jälkeen oli edellytykset yöunille. Venäjällä soittavat diskoissa järkyttävän kovaa musiikkia.

Hyvin mutta lyhyesti nukutun yön jälkeen heräsimme kuitenkin pirteänä aamupalalle, joka oli hieman pettymys. Aamulla oli myös maha toisen kerran reissun aikana hieman huonotoiminen, tai oikeastaan vilkastoiminen, siihen löytyi oma-apteekista lääkettä. Aamupalalta tultuamme huomasimme hääparin kuvauksissa näyttävän hotellimme edessä.

Saimme respasta huoneen luovutukselle pyynnöstämme lisäaikaa helposti iltapäivä kahteen asti. Teimme valmisteluja vielä suunnittelemattomaan Japanin matka-osuuteen valmisteluja. Saimme jotakin aikaiseksi, hotellit varattua ja selvitettyä junareitit ja ajat Kansain lentoasemalta Osakasta Nagoyan kaupunkiin. Tämän jälkeen pakkasimme, veimme matkavermeemme säilytykseen hotellin varastoon ja menimme kuudeksi tunniksi kaupungille kävelemään. Siltä reissulta saimmekin paljon hyviä kuvia.

Lähdimme ensin etsimään apteekkia, josta oli tarkoitus ostella vatsansuoja-aineita ja maitohappobakteereja. Heti törmäsimme jo illalla näkemäämme ihan älyttömän kokoiseen Neuvostoliiton ajan 41-45 sodan sankarimuistomerkkiin. En ole koskaan suurempaa nähnyt. Kuvista on vaikea mittasuhdetta tajuta. Kaikki kiviseinät olivat täynnä nimiä.

Jatkoimme matkaa ja emme heti löytäneet apteekkia vaan päädyimme matkamiehen kuvausinnon johdattamana kuitenkin puistojen kautta rantakadulle Amuria ihailemaan. Siellä olikin kasakka ja Kaukasuksen alueen kansallisuuksien juhlapäivä. Paljon liikkui ihmisiä asiallisissa kansallispuvuissa ja uniformuissa. Hienoa katseltavaa. Samalla ihailimme kirkkoja ja muita rakennuksia ja tietenkin ihan jättikokoista Amur-jokea. 

Tulipahan tuossa tallattua useampi sata porrasta ylös alas tasamaakävelyn lisäksi - "trenirovka" eli kunnon intervalliharjoittelua. Pidimme samalla sen apteekin tiukasti mielessämme (asioiden hoito, kun tuppaa meiltä kahdelta harvapäältä unohtumaan hämmästelyn lomassa).

Tämä Habarovsk on hyvin mäkinen kaupunki. Korkeuserot on isoja. Tiet saattavat tulla ihan puskan takaa risteykseen, kun risteys on mäen huipulla. Toimiva käsijarru on tarpeen tai automaattivaihteisto. Sinänsä oman värinsä on tuonut erilaisten autojen tölläily, näyttää suurin osa autoista olla tuontikamaa Japanin puolelta ja sellaisia malleja, joita ei Suomeen valitettavasti saada/tuoda.

Kävelimme rantakatuja kaukana näkyvälle linnan näköiselle rakennukselle, jonka katolla näytti olevan ihmisiä. Päädyimme sinne ja löysimme hyvän kuvauspaikan. Sieltä näkyi Amur luoteeseen ja kaakkoon ja kaikkeen siltä väliltä. Ei voi muuta kuin ihmetellä sen kokoa. Onhan se maailman kymmenen suurimman joen joukossa. Ajattelimme sen jälkeen piipahtaa pyörähtämään maailmanpyörässä, joka näkyi 500 m:n päässä, mutta teimmekin vesiperän, koska jono lippuluukulle oli melkoinen.

Tämän jälkeen palasimme tuttuun risteykseen ja aloimme oikeasti etsimään apteekkia. Löysimme sen risteyksen toiselta puolelta. Astuimme sisään ja tapasimme siellä lääkkeiden hajun, joka oli tuttu 70-luvun apteekeista. Apteekki oli olemukseltaan hieman sen omainenkin, vanhahtava ja siisti. Saimme apteekista asiantuntevalta ja hymyilevältä ehkä farmaseutilta sen mitä halusimmekin. Aloimme etsiä ruokapaikkoja.

Tietenkin harhauduimme muihin asioihin, kun löysimme pienen kauppakeskuksen, jonka ikkunassa oli matkalaukkuja. Menimme sisään ja huomasimme, että siellä oli paljon muutakin. Erilaisia naisten vaatteita laukkujen lisäksi. Tarve oli yhdelle cabin-koon laukulle, sillä vanha olkalaukku oli jo aikansa elänyt ja se hylätään tällä reissulla johonkin paikkaan, vaikkapa Vladivostokiin. Löysimme pehmolaukun, jossa on pyörät ja mukava väri edulliseen hintaan, 33 euroa. Teimme hyvät kaupat. Nyt jo vatsa kurni.

Löysimme mukavan pikaruokapaikan, jonkalaista meillä ei toistaiseksi ole. Paikka oli kuin Subway tai Hese, mutta tuotteena olikin blinejä erilaisilla täytteillä ja salaatteja. Sai sieltä ranskanperunoitakin. Olimme tyytyväisiä sieni-kana- ja juusto-kananmuna-blineihimme. Syötyämme olikin kello niin paljon jo, että oli aika lähteä hotellille hakemaan bägitsit ja lägitsit.

Hotellilla otimme laukkumme ja pyysimme respan neitokaista tilaamaan meille taksin. Pyysin Pirkkoa, että painottaisi taksin tilaamisessa halvan taksin saamista. Sitä ei kuitenkaan pyydetty. Hinta on kuulemma 250-500 rbl, riippuu taksista. Meitä odottikin mukava yllätys, kun pääsimme uuden ja mustan Camryn kyytiin. Kysyimme kuskilta, oliko tämä Pietarilaista valmistetta kaikkine mausteineen ja nahkapenkkeineen. Hän vastasi myöntävästi, ystävällinen kuljettaja. Ihme, että automallia, joka tehdään Suomen rajasta 200 km, ei tuoda Suomeen ollenkaan.

Päästyämme aseman tuntumaan, kiitimme kuljettajaa hyvästä kyydistä ja menimme kaupungin perustajan, hra Habarovin patsaan luo oleville suihkulähteille kuluttamaan aikaa, sillä junan lähtöön oli puolitoista tuntia aikaa. Menimme asemalle sisään odottamaan ja katsomaan, ilmestyisikö laiturin ja raiteen numero näyttötaululle. Asema oli remontissa ja laitureille ei päästy maanalitse, vaan piti kävellä pitkä reitti tuubia pitkin oikealle platformille. Lisää porraskävelyä! Kakkosraiteelta juna sitten lähtee ja marssimme sinne.

Vielä ei päässyt junaan sisään ja oli aikaa katsella veturin vaihtoa ja "tarkastaa, että kiinnitys veturin ja ensimmäisen vaunun välillä oli hyvä." Meillä oli vaunu 18 ja olemme tässä vaunussa ainoina matkustajina ja henkilökunta vain meitä varten. Kupe on ylellinen - suihkussa on käyty ja borssit syöty, joten pikaiset unet. Aamulla aikainen herätys ja Vladivostok odottaa. Asemalla heti on käytävä halaamassa kilometripylvästä, jossa lukee 9288 km:ä matka Moskovasta Vladivostokiin.

Näihin tilanteisiin ja näihin tunnelmiin palaamme huomenna eri maisemissa. Päätän raporttini tästä tähän.