14. päivä. "Junassa on hauska matkustaa"

Tänään onkin juna- ja asemalaituripäivä.

Päivä ollaan otettu rennosti ja mietitty, mitä Japanissa tehtäisiin. Pirkko nukkui aamulla pitkään ja se olikin hyvä, koska herättyään hän oli oikein hyväntuulinen. Itse olin paria tuntia aikaisemmin hereillä, koska asemalle pysähtyminen herätti. Ilmeisesti junassa nukkuu paremmin, kun juna liikkuu. Tsernyjsh zab oli aseman nimi. Siinä oli puolen tunnin mittainen pysähtyminen ja aamutoimet kerkesi tehdä hyvin junan seisoessa. Pirkon nukkuessa tilasin aamupalaksi riisipuuroa ja lämpimät peruna- ja kaalitäytteiset piirakat (toinen Pirkolle) eikä tämä huomannut mitään, nukkui vain. Puuro oli maittavaa ja piirakan kanssa aivan riittävä aamupala.

Olimme vielä hereillä eilen, kun juna puolen yön jälkeen pysähtyi Tshitaan. Tshita-aseman jälkeen haarautuu radasta reitti Kiinan puolelle, jota kutsutaan Trans-Mantshurian radaksi. Se on myös elämysmatkailukohde. Eilen pysähdyimme Ulan-Udessa, josta puolestaan erkanee Trans-Mongolian rata Kiinan puolelle. Kiinan rajoilla juniin vaihdetaan akselit erilaisen raideleveyden vuoksi. Vaunut nostetaan ilmaan ja toimenpide kestää kuulemma 45 minuuttia.

Aamupäivä meni pääasiassa katsellessa kauniita maisemia ja niitä kuvatessa. Sää on lämmennyt päivän aikana niin, että junassa makuuosastolla on 25 astetta lämmintä ja ikkunat levällään. Tässä vaunussa ei ole ilmastointia. Matkustamme lähellä Kiinan rajaa. Ja itään päin mentäessä näyttää siltä, että tulee ukkosta. Se ihmetyttää edelleenkin, miten vilkas tämä rata on. Jatkuvasti tulee tavarajunia vastaan, ja niiden välissä usein myös matkustajajunia. Parhaimmillaan tunnin aikana saattaa tulla 10 junaa vastaan.

Eilen iltapäivällä ja illalla satoi. Tänäänkin näyttää siltä, että saattaisi illalla sataa. Pitkän matkan ajan olemme seuranneet Amasar-joen vartta. Rata on varmaan ollut helpompi tehdä jokireitin varrelle ja siksi rata kiemurtelee paljonkin välillä. Onhan se ymmärrettävää, että rata tehdään joen varteen ja laaksoja myötäillen, sillä tunneleiden tekeminen on näin vähäisempää. Tänäänkään ei ole ollut matkalla monta tunnelia vielä tässä vaiheessa. Olemme edelleen Suomen aikaan verrattuna + 6 tuntia edellä ja siirrymme seuraavalle aikavyöhykkeelle (+7 tuntia edellä Suomen aikaa) huomenna aamupäivällä paikallista aikaa.

Amazarissa oli asematauko ja kävimme ostoksilla; suolakurkkuja, Seraa ja Setrimännyn siemeniä, joita täällä syödään kuten pähkinöitä. Sera on kullanhopean väristä tankoa, joka puhdistaa hampaita. Syödään kuten purukumia. Maistuu ihan mäntypuulle... varmaankin paikallinen ksylitoli? Kokemuksia nämäkin. Nämät setrimännyn siemenet maistuvat välillä normi maapähkinöille ja välillä männyn kävyille, pientä makueroa on siemenissä, varmaan kuitenkin terveellisiä. Tässä niitä Pirkon kanssa napostellaan ja odotetaan Borsh - keittoja smetanalla ja salaatilla ja tietysti kyytiin leipää ja mulle kylmä Baltika. 

Juna puksuttaa kohti seuraavaa asemaa, joka on Jer Pavlov, jossa pysähdys 12 min. Juna on hieman myöhässä aikataulusta, joten pysähdys voi olla lyhyempikin. Mitähän sieltä asemalta käteen tarttuu. ...Asema nähty , mitään ei tullut uutta.

Juna on nyt myöhässä ratatöiden tms. takia ainakin tunnin. Alamme käymään yöpuulle pikkuhiljaa. Pesulle mars. Terkkuja Suomeen.