10. päivä. Saapuminen Irkutskiin ja Listvyankaan

Saavumme juuri Irkutskiin (Suomen aikaan 6:31). Sää on kirkas ja15 asteen paikkeilla. Meitä odottaa asemalla hotellin järjestämä autonkuljettaja, joka vie meidät Baikal Khan hotellille Listvyankaan Baikalin rannalle, matkaa 60 km.

Yö tuli nukuttua suhteellisen hyvin vaikka erilaisiin kolinoihin ja jyskeisiin tuli usein herättyä. Pirkko taasen ei saanut unta illasta vaan meni valvoen ja lukien pitkälle yöhön. Aamulla Pirkon herättely kestikin sitten pitempään.

Asemalta meidän ei oikeastaan tai yleensäkään Irkutskista tarvitse hankkia mitään, jos vain Listvyankassa on "bankovyj avtomat", sen tiedustelemme kuljettajalta. Normi juna-aamiainen nautittu, nuudelia, mehua, camcoja, leipää ja tietenkin teetä. Vielä viimeiset tarkistukset makuuvaunuosastollamme, ettei mitään unohtunut matkasta.

Baikalia olemme odottaneet kovin. Katsotaan millaista siellä on....

Juna matkan aikana on ollut tosi huonot datayhteydet, joten ei olla saatu kuvia ladattua sivuille.  Pieni kuvien lataushetken mahdollisuus on ollut aina asemilla pysähdyttäessä, mutta siinäkin on ollut vaihtelevuutta. Listvyankassa toivottavasti tilanne paranee. Lisäksi kaikki laitteet eivät latautuneet, kun junassa taisi olla pistorasiossa reilusti alijännitettä.

Tilaamamme kyyti odotti meitä Irkutskin odotusaulassa nimikyltin kera. Kamat kyytiin, pankkiautomaatin kautta takaisin autolle. Pankkiautomaatista löytyi yllättäen Suomen kieli, samaan törmäsin myös Moskovan Kazanin asemalla. Taisivat molemmat olla Sverbankin automaatteja. Palattuamme automaatilta tapasimme naisen tankkikärrin kanssa jossa oli paikallista "kotikaljaa" Kvas nimeltään. On muuten hyvää, vähän siman ja kotikaljan sekoitusta. 

Kyytiautomme - pikkuinen Toyota, ratti oikealla puolella - lähti sukkuloimaan ketterästi kuin play station-pelissä konsanaan venäläiseen tapaan, kohti määränpäätämme Listvyankaa. Kun tilanne sen salli, vauhtia oli sata lasissa, vaikka rajoitus olisi ollut 50. Kuljettajamme samalla jutteli leppoisasti kertoen nähtävyyksistä ja museoista matkan varrella. Vaihdettiin siinä Suomi-Venäjä -tietouttakin. Mm. siitä, miten talvella on helposti -38 astetta pakkasta täällä ja kesällä saman verran lämmintä. Välimatkoja päiviteltiin ja kuljettaja totesi haluavansa tulla Suomeen käymään. Hän tiesi, missä Suomi on, mutta ei missä on Viipuri. Pirkko sai kuulla puhuvansa venäjää hienosti.

Pysähdyimme ennen Listvyankaa näköalapaikalle valokuvailemaan. Se oli paikka, josta Angara-joki lähtee Baikalista kohti Jäämerta yhtyen välillä Jeniseihin. Pääsimme Listvyankaan. Kun ajoimme näköalapaikalta muutaman km:n eteenpäin, tien vieressä kimallellen lainehti Baikal, jonka takana näkyivät vastarannan puolen vuoret. Vuorien huippuja reunusti vaalea pilvenhaituvakerros kuin sädekehä konsanaan.

Majoituimme Baikal Khan -hotellille. Suihkun raikkaina pakkasimme reppuun pyyhkeet ja puimme vaatteiden alle uikkarit. Kuljettaja tosin oli varoittanut, että vesi on 8-asteista. Ilma oli lämmin, n. 20 asteen paikkeilla. Päästyämme rantaan siellä oli tuulista ja se viilensi oloa niin, että sen hetken uimahalut kaikkosivat viimeistään siinä vaiheessa. Varsinkin kun tuli upotettua kämmenet veteen. Päätimme lähteä ruokailemaan. Löysimme torin ja hyvä saslik-kahviloita, joissa nautimme hyvät sianliha-vartaat ja paikallista tuoretta leipää nimeltään Lavash. Maistui hyvältä kolmen päivän nuudelisoppakuurin jäljiltä.

Tankattuamme päätimme lähteä kiipeilemään vuorille, josta piti löytyä ulkoilureitti. Menimmekin liian pitkälle ja löysimme itsemme tarkkaan vartioidulta observatoriolta vuoren huipulta. Siellä oli kyllä hyvät näköalat, mutta myös vartija haulikko olalla. Tervehdimme häntä ystävällisesti, johon hän vastasi samalla tavalla. Sieltä kävellessämme alamäkeä hieman, huomasimme vastapäisellä mäenhuipulla näköalatornin ja siispä menimme sinne. Vedimme kuitenkin vesiperän: se ei ollut varioitu, mutta sen sijaan aidattu ja lukittu. Joten tämän päivän näköalatornisaldo on nolla. Tulipahan tehtyä kunnon lenkki! Vastasi varmaan 20 km:ä tasamaakävelyä ja sen tunsi pohkeissa, reisilihaksissa ja polvissa. Päästyämme takaisin alamäkikävelyä Listvyankan rantaan päätimme käydä juuri sulkeutuvalta torilta ja saslik-grilleiltä ostamassa iltapalatarpeet. Savusiika oli ihanan tuoretta ja lämmintä.

Huomiseksi on tiedossa ainakin veneretki klo 11. Tarkastelemme Baikalia veden päältä. Hyvää yötä! Terkkuja kaikille kotiin ja töihin!