1. päivä. Kouvola-Pietari-Moskova

Päivä alkoi pirteästi aamu kuuden herätyksellä. Edelliset illat oli menneet miettiessä miten saada kahden hengen kuukauden kamat mahtumaan pariin reppuun ja pikku käsi-/olkalaukkuihin.

Priorisoinnin jälkeen paikat kamoille "kaikelle tarpeelliselle" löytyivät. Kivaa. Kaikki ns. turha kerrankin pois. Vielä aamu puoli seitsemään asti oli hieman epäselvä se että tuliko meidän kyyti Kouvolaan hakemaan meitä puoli kahdeksan la aamuna. No tulihan se ja hyvä kyyti olikin... tuoreen vaimoni ystävän reipas poika vei meidät pikku fiiulla Kouvolan asemalle ajallaan. Kouvolassa oltiin hyvissä ajoin, puoli tuntia ennen Allegron tuloa. Saimme rauhassa miettiä asioita ... mitä seuraavaksi. Oltiin unohdettu kokonaan sen miettiminen , mitä unohtui kuukauden reissulle mukaan otettavaksi.

Saimme muutamalta tuttavalta ohjeita matkalle, että olisi hyvä näyttää paikalliselta, joten kuten kuvista myöhemmin huomaatte on omatoimimatkailijalla venäläis-tyyppinen nahkalätsä päässään silloin tällöin... ehkä meistä ei muuten paikallisen näköisiä saakaan.

Tällä hetkellä tätä kirjoittaessa istumme Sapsanin Bistro-vaunussa vatsat täynnä paikallista keittoa ja grillattua lohta. Annokset tosin olivat ns. lentokonekokoa, mutta maukkaita. Vauhtia junalla on 170-200 välillä ja ulkolämpötila 19 astetta.

Kouvolasta lähtiessämme siirryimme Allegroon, jonka kakkosluokan paikoilla istuimme koko matkan Pietariin katsellen maisemia ja seuraten rajamuodollisuuksia. Junan henkilökunta, rajavartiat ja tullihenkilöt, olivat ystävällisiä ja hyväntuulisia. He eivät kyselleet mitään ylimääräistä, vaikka maahantulokorteissa luki matkareittimme viiden eri kaupungin kautta Vladivostokiin. Olin vähän pettynyt, kun eivät kysyneet minun hienoa kolmisivuista matkaohjelmaani paperilla (se on liitteenä välilehden Määränpäänä Vladivostok -osiossa).  

Pietarin Suomi-asemalle saavuttuamme pyysimme, että virkailija olisi ottanut meistä kuvan Allegron rinnalla, mutta hän oli hieman "syvemmällä virassaan" ja sanoi, ettei asemalaiturilla saa kuvata. Räpsin kuitenkin muutaman kuvan vanhana "paparazzina". Aseman laiturin pihalta lähdimme kadulle ja tuttua reittiä pitkin asemarakennuksen toiseen päähän, jossa oli Ploshad Lenina -metroasema, joka vei meidät pari pysäkkiä eteenpäin kohti Moskovskaja- juna-asemaa. Metropoletin ostimme kassaluukulta hintaan á 45 ruplaa. Käypä hinta täsmällisesti toimivasta joukkoliikennevälineestä. Jäimme pois Vosstaniya nimisellä metroasemalla. Olimme hyvissä ajoin Moskovskajalla ja aikaa oli reilu tunti. Hankimme sinä aikana hienosti tien toisella puolella olevasta Megafonen-liikkeestä venäjänmaan prepaid- liittymän, uutukaiseen matkaa varten hankittuun Nokia 3 -android kännykkään, jossa kaksi sim-korttipaikkaa. Liittymän ostaminen oli helppoa, koska olimme etukäteen selvittäneet asiaa ja pienellä vaimoni tulkkauksella saimme, mitä halusimme. Kortin hinta oli 600 rbl ja sisältää 500 minuuttia puheaikaa ja 16 GB dataa, lisädata maksaa 250 rbl/5 lisägigaa.

Asiat hoidettuamme siirryimme suojatietä tien toiselle puolelle Moskovskaja-asemalle kaukojunien terminaaliin. Siellä sain käydä hoitamassa tarpeet 50 rbl maksavassa, oikeasti hyvälle tuoksuvassa WC:ssä, jossa oli suihkumahdollisuus ja pukeutumishuone... "prekrasno"! 

Sapsanissa istuessamme saimme tarjoilijalta täydellistä palvelua, sillä Bistro-vaunussa ei meidän lisäksi ollut muita paikan varanneita, vaan yksittäisiä snackillä kävijöitä.

Matkan aikana nautimme Bistro- vaunun menusta. Aluksi Seljankat ja Bors-keitot ja pääruokana grillattua lohta. Jälkkäriksi Kookosleivos ja Tiramisu teen sekä ihanan vahvan kahvin kera. Mainittakoon että kyytiläisenä oli vielä kaksi borjomi kuplavesi pulloa pickolo valkoviini ja kolme 0,5 kokoista Bavaria olutta. Laskua pyytäessäni jäi hieman epäselväksi kuuluuko kaikki lipun hintaan, sillä tarjoilija toi allekirjoituksella kuitattavaksi vain yhden kuitin, eikä kysellyt korttia antimien maksamiseksi.

Lopputulema on, että se oli siinä ..."eto bce" eli lipun hintaan kuului kaikki mitä söimme ja joimme. Hienoa. Sapsanin liput maksoi yhteensä n. 95 € ja antimemme 3500 rbl päivän kurssilla tekee reilu 50 €, eli alle viidellä kympillä tultiin kahelleen Pietarin ja Moskovan väli.... ei paha. Myöhemmin selvisi, että emme olleetkaan käyttäneet kaikkea lipun hintaan kuuluvaa etua, joka olikin 2000 rbl / matkustaja.

Välillä tätä kirjoittaessa, Sapsan -juna pysähtyi ensimmäistä kertaa asemalle reilun parin tunnin matkan jälkeen. Käväisin pihalla kysyttyäni luvan Bologoye aseman laiturilla. Kysäisi junan virkailijalta joka oli malsalla pysähdyksen aikana että "Skolka vagon eto poijest?" Montako vaunua junassa on?, sillä junan pituus ihmetytti lähtiessämme. Virkailija vastasi "dvatsit"=kaksikymmentä ja jatkoi, kaksi junaa yhdessä. Loppupää jää asemalle ja jatkaa takaisin Pietariin klo 19. Me jatkoimme alkupään junalla kohti Moskovaa.

Seuraava pysähdys oli Tverin asemalla. Aiemmin kerrottu asia, että matkassa oli kaksi junaa yhteen kytkettynä jäi oikeasti epäselväksi, että jäikö toinen juna Bologoyen asemalle, sillä Moskovan asemalle päästyämme juna näytti aiempaa pidemmältä. Ehkä Tverissä jatkoksi tuli toinen juna.

Loppumatka Moskovaan meni nopeasti maisemia katsellen ja henkilökunnan tehdessä kassaselvityksiä ja muuta "kirjanpitoa". Kaiken kaikkiaan hieno ja viihtyisä hyvän palvelun tarjonnut matka Moskovaan.

Takaisin tässä jutussa aiempiin Pietarin Moskovskaja aseman tapahtumin:

Suureen asemaan tutustuessamme ja junien lähtöaikatauluja seuratessamme, ajattelimme vilkaista, mitä apteekista löytyisi. Aiempana selän välilevyongelmaisena ajattelimme kysyä apoteekista löytyisikö sieltä Suomessa reseptillä saatavaa Arcoxiaa... "sitä vähän jäykempää" kipulääkettä. Kyselymme tuotti tulosta ja ostimme 90 mg:n Arcoxia-paketin hintaan 650 rbl.

Apteekista poistuessamme tapahtunutta hieman ihmetellen jatkoimme junien lähtölaiturille. Siellä ympäristöön tutustuen havainnoimme, että väärään junaan ei voi joutua. Selvät ohjaukset oikeisiin "pilttuisiin" oli järjestetty. Turvatarkastuksen jälkeen, joka oli samantyyppinen kuin lentoasemilla, marssimme junamme luokse. Sen peräpäätä ei näkynyt. Meillä oli vaunu 15 = Bistro -vagon, joka tarkoitti näin jälkikäteen havainnoiden, että istuimme vaunussa, jossa on koko ajan tarjoiluhenkilö valjastettuna henkilökohtaiseen pöytiintarjoiluun.

Moskovaan pääsimme ajallaan 16:58, josta etsimme asemakeskittymästä Komsomolskayan metroaseman, jonka sisäänkäynti oli hieman piilossa maanalle johtaen. Tehtiin itse asemarakennuksen ympäri ylimääräinen kunniakierros, kunnes kysymällä löysimme kohteeseen. Ostimme metroliput 55 rbl kappale. Moskovassa on Pietarin metropoletista poiketen pahvikortti metroon pääsyvälineenä. Kaksi aseman väliä matkattiin metrolla, hienojen asematunnelien kautta Lubyankan asemalle, josta oli Matreska hotellille noin parisataa metriä. Siellä vietämme kivassa yksiössä kolme yötä. Pienen levon jälkeen menemme syömään ulos ... kirkonkylälle. 

Jatkuu...      

Hieman ennen ilta seitsemää lähdimme kylille takit mukana sillä odotimme illan viilenevän. Ja niinhän siinä kävi, että takkeja tarvittiin auringon laskiessa jo ennen kello kahdeksaa. Tullessamme Moskovaan oli lämmintä 23 astetta ja puolipilvinen kaunis kesäkeli.

Hotelli Matreskasta, jossa kolme yötä majailemme. Meillä oli kiva pieni parisängyllinen huone Liikenneministeriön korttelin sisäpihalla. Huone on todella hiljainen, käytävän ääniä lukuun ottamatta ja pimeä koska siinä ei ole ikkunaa. Se ei haittaa, koska valoisa aamu alkaa täällä aiemmin kuin meillä, Suomessa, sillä olemme vajaa tuhat kilometriä idemmässä ja aika on sama kuin meillä kesäaika.

Kävelimme Hotellilta Kremlin suuntaan, jonne on matkaa noin puoli kilometriä. Heti pari korttelia käveltyämme eteen avautui aukio suihkulähteineen ja Bolsoi teatterin upea julkisivu. Siinä vaiheessa ei rakennuksissa ollut iltavalaistuksia päällä. Menimme hetken ihmeteltyämme väen paljoutta ja lähteitä tutkimaan teatterin mainostaulujen luokse, olisiko siellä menossa joitakin esityksiä. Tarkoitus oli hankkia liput johonkin esitykseen "spektaklj" ja käydä kokemassa maailmankuulu esitys paikan päällä.

Mainostauluista emme saaneet kaikkea ihan selväksi. Esityksiä ei ehkä ollut meneillään, joten menimme sisään varmistamaan asiaa, sillä kacca oli klo 20 asti auki. Kysyimme hieman tympeältä nais - virkailijalta (oli muuten vasta ensimmäinen sinä päivänä) "Onko mitään esityksiä tulevana kahtena päivänä menossa". Saimme tylyn vastauksen, että ei ole, vaan vasta 12.9. ...Se siitä. Harmi.

Bolsoilta jatkoimme suihkulähteille ottamaan valokuvia. Meille tarjoutui miltei heti ystävällinen paikallinen ottamaan meistä kuvia. Heti suoraan kieltäydyttiin spontaanisti, mutta hihkaistiin mieshenkilö takaisin, että sopii, kiitos. Näin saimme meistä kahdestakin muutaman hyvän yhteiskuvan.

Sen jälkeen kävelimme Kremlin ja punaisen torin suuntaan, ja selkeni hetimiten, että siellä suunnalla on jotkut bileet menossa, kun kovaääninen discoteekki- musiikki jyräsi ja ihmisiä houkutteli. Olihan kyseessä lauantai-ilta ja ihmiset ulkona iltaa viettämässä. Lähempänä huomasimme, että siellä oli kolme isoa screeniä, joissa pelattiin jalkapalloa. Lähempää selvis,i että se olikin playkkari- pelaamista, jokin kilpailu siis menossa.

Emme menneet bileitten ydin-alueelle vaan ihmettelimme katseillamme punaista Kremlin muuria ja kirkkoja ja muita rakennuksia ja niiden kokoa. Sisään muurin alueelle ei menty. Siellä oli jokin maksullinen esitys tuloillaan ja ihmiset jonottivat sinne. Mustapörssi möi lippuja sinne, kolmenlaisia, emme tienneet mitä ne olivat.

Käänsimme suuntamme kohti Hotelliamme etsien ruokapaikkaa, pizzaa teki meidän mieli. Shaslikin ja hiiligrillin tuoksu tuli jostakin. Löysimme pienen kävelyn jälkeen ulkoilma pizzaravintolan. Siis sinne istumaan. Rouvalle alkuun valkoviiniä ja herralle paikallista olutta tuopponen. Sitten listan kimppuun. Talon special pizza ja Parman kinkkupizza myös. Odotellessamme ruokaa ja juomaa nauttiessamme totesimme, että rauhallista ja turvallisen näköistä menoa on ydin Moskovassa. Viereisen pöydän päälläkin paikallinen kissa "koshka"otti iltauniaan. Yhdellä silmäyksellä alueella näkyi useita vartioita ja poliisi valvomassa tilannetta. Liekö näkyvissä monta siviilipukuista valvojaa, ei osaa sanoa.

Pizzat olivat hienoinen pettymys hintaan nähden, Parma ei ollut Parmaa vaan tavallista keittokinkkua ja muutenkin olivat mauttomia. Oreganoa ja valkosipulia "Zsesnok" pyysin lisää ja oreganoa saimme, mutta valkosipulia ei kuulemma saa??? Antimet maksoivat n. 45 € kahden viinin ja oluen kera, ehkä kohtuullista kalliissa Moskovan keskustassa.

Vatsat täynnä hotellimme suuntaan kävellessä katselimme hienoja rakennuksien iltavalaistuksia, jotka ovat tässä maassa esimerkillisiä, jotka ehkä Pietarissa ovat vielä hienommat. Kävelimme Matreskalle ja ohi jopa aulabaarin hilpeän tunnelman suoraan huoneeseen. Kaiken kaikkiaan hyvin onnistunut ensimmäinen omatoimimatkan päivä oli päättymässä. Huoneessa odotti leveä mukavanoloinen parisänky nukkujia. Hyvää yötä "spokoinoi nochi"